Sanoa vai jättää sanomatta?

Pienikin ilkeä kommenti voi koskea syvälle.
Välillä tulee sanottua asioita joiden sanomista olisi voinut miettiä kahdesti.
Kaikille ihmisille käy joskus niin, aikuisille, nuorille ja lapsille.
Opettajille, kassaneideille, lääkäreille, kenelle vain.
Varsinkin jos on ammatissa jossa työskentelee nuorten ja lasten kanssa, kuuluisi kyllä miettiä hiukan mitä suustaan ulos päästää. Huonojen ja hyvienkin kommenttien kohdalla.

Toisten ulkonäköön kommentoiminen on tyhmää.
Kaikille on toivottavasti selvää miksi.

Vaikka työskentelisit nuoren kanssa melkein päivittäin et voi silti tuntea tätä kokonaan niin, että pystyisit sanomaan mitä huvittaa.
Varsinkin monella nuorella on heikko itsetunto suurimmaksi osaksi ulkonäön suhteen.
Vaikka henkilö vaikuttaisi ulos päin kuinka itsevarmalta tahnsa häneltä luultavasti löytyy sisältään heikko, hauras, korjaamaton, huono, itseluottamus.

Mitäpä jos nuori on juuri korjaamassa itsetuntoaan ja edistyy siinä hyvin 
ja sitten tulee kommentti tai teko joka voi pistää kaiken ylösalaisin.
Ei mitään kovin siistiä.


Mutta joo!se siitä ns. saarnaamisesta. ;D
Sanonpa nyt tässä, että siis sain tänään itse opettajalta aika tylyn kommentin niin että tippa tuli linssiin.
Varmaankin jotkut läsnäolleet ihmettelivät, että mitäpä nyt tuommoiseen kyyneliään tuhlaamaan, että en minä olisi noin käyttäytynyt, mutta hei c'moon! 
Me ollaan kaikki erilaisia, toiset on herkkiä ja toiset ei niin herkkiä.
Meitä satuttaa erilaiset asiat tai kommentit!

Onneksi sentään se opettaja huomasi, että loukkasi minua ja tuli hiukan anteeksi pyytelemään, mutta ei se enään siinä tilanteessa minulle merkannut mitään.